Päivitetty 4.11.2007

Historiaa

Suomen Automobiili-Historiallinen Klubi ry:n (SA-HK) perustettiin 30.9.1959 toimittaja Art Virmolan aloitteesta ja muutaman aktiivisen nuoren, Kai L. Bremerin, Martin W. Ekmanin, Georg von Pfalerin, Dick Antin ja Reni Hildeenin, työn tuloksena. Kerho toimi tuolloin Helsingin alueella. SA-HK:n yhdistysrekisteri-ilmoitus allekirjoitettiin 16. tammikuuta 1959, ja se jätettiin sisään 29.1.1959. SA-HK merkittiin yhdistysrekisteriin 29.2.1959 numerolla 74915. Tästä hetkestä katsotaan toiminta virallisesti alkaneeksi. Ensin jäsenet olivat suoraan SA-HK:n henkilöjäseninä, mutta jo vuonna 1964 perustettiin ensimmäinen jäsenyhdistys, jonka jälkeen vaiheittain henkilöjäsenyys poistettiin. Lopulta SA-HK:sta tehtiin jäsenyhdistysten kattojärjestö ja Helsinkiin perustettiin oma aluekerho 1970-08-12. SA-HK:n keskeisenä toimintamuotona alkuaikoina oli vanhojen autojen taltiointi ja entistäminen sekä pienimuotoinen automuseotoiminta.

Vuonna 1963 klubi perusti Automobiili-lehden jäsenlehdekseen, jonka päätoimittajana toimi aluksi Mauri Salo. Myöhemmin päätoimittajina ovat olleet Juhani Koivunporras, Aulis Pakula, Jouko Jokinen, Timo Ohmero ja Tom Rönnberg. Vuodesta 2005 päätoimittajana on toiminut Riitta Kastemaa. Lehden julkaiseminen edustaa SA-HK:n yhtä päätehtävää.

SA-HK:n työn tuloksena Suomeen luotiin vuonna 1978 museoajoneuvokäsite, jonka toimi ensin asetuksen pohjalta, mutta 1.1.2003 lakiin nojautuen. Nykyisin rekisterissä on yli
20 000 museoajoneuvoa. Museoajoneuvot ovat vapaat vuotuisesta ajoneuvoverosta, dieselverosta ja talvirengaspakosta. Lisäksi museoajoneuvoille myönnetään erittäin edullisia vakuutuksia. SA-HK:lla on nykyisin ma-tarkastajia yli 70 eri puolilla maata, joiden antamien asiantuntijalausuntojen pohjalta tarkastetut ajoneuvot hyväksytään museoajoneuvoiksi.

Nykyisen SAHK:n synty

kirjoittanut Heikki Kotiranta

Vuosien saatossa ja paikalliskerhojen toimihenkilöiden vaihduttua ehkä moneenkin kertaan on SA-HK:n kuva hämärtynyt. SA-HK koetaan kaukaisena, sen merkitystä ja toimintaa ei enää muisteta, tarpeellisuus on asetettu kyseenalaiseksi, SA-HK koetaan rahan kerääjänä, on ihmetelty henkilöjäsenten puuttumista SA-HK:sta jne. SA-HK on ehkä osaltaan vaikuttanut oman imagonsa huonontumiseen ja syynä voidaan mahdollisesti pitää aikaisemmin vuosia jatkunutta, liian vähäistä tiedottamista.
Halutessamme selvittää nykymuotoisen SA-HK:n syntyä on palattava ajassa taaksepäin vuosiin 1988 ja 1989, jolloin sääntöuudistuksella luotiin nykyisinkin voimassa olevat toimintaperiaatteet. Siihen saakka
• kaikki jäsenet kuuluivat suoraan SA-HK:iin, pääosin jäsenet kuuluivat myös paikalliskerhoihin, osa pelkästään SA-HK:iin.
• SA-HK:n johtokunnan (nyk. hallitus) jäsenmäärä oli venyvä 10–20 jäsentä, päätösvaltaisuuteen tarvittiin 8 jäsentä. Käytännössä siis joka paikalliskerholla oli edustajansa johtokunnassa (paikalliskerhoja oli 31.12.1988 jo 17 kpl, jäseniä kerhoissa yhteensä 1 739 kpl)
• jäsenmaksut kerättiin silloinkin paikalliskerhojen toimesta, vuosikokouksessa päätettiin jäsenmaksun suuruus ja kerhot keräsivät oman ja SA-HK:n jäsenmaksun ja tilittivät SA-HK:n osuuden (tämä käytäntö oli mainittu jopa SA-HK:n säännöissä).

Mitkä syyt sitten johtivat silloin sääntömuutokseen? Ensinnäkin todettiin johtokunnan asema, eli johtokunta on toteuttava elin, ”työrukkanen”, joka hoitaa yhdistyksen asioita jäsenten hyväksymän toimintasuunnitelman ja talousarvion puitteissa ja tekee tarvittavat päätökset. Suuremmat asiathan päätetään ja käsitellään yhdistyksen kokouksissa. Asioiden käytännön hoitoon ei tarvita 10–20 henkilöä, vaan asiat voitaisiin hoitaa pienemmällä väellä ja siten myös halvemmalla (yksi kokous/18 henkeä vai kolme kokousta/6 henkeä; sama kustannus). Toinen asia oli johtokunnan saaminen päätösvaltaiseksi, sillä kahdeksan jäsenen saaminen kokouksiin alkoi olla vaikeaa. Vuosikokouksiin olisi myös (ainakin teoriassa) voinut tulla parhaimmillaan lähes 2000 jäsentä. Eräs sääntömuutokseen vaikuttava asia oli myös se, että säännöt eivät mahdollistaneet jäseniksi esim. yhdistyksiä. Pyyntöjä oli silloin tällöin asiasta tullut.

Sääntöuudistus oli ensimmäisen kerran esillä vuosikokouksessa helmikuussa 1989, mutta asiaa ei silloin käsitelty, koska kokous totesi, että ehdotus ei ole ollut kaikkien jäsenten nähtävillä. Sääntötyöryhmä jatkoi siten ehdotuksen tarkentamista ja jäsenistö kutsuttiin sääntömuutoskokoukseen, joka pidettiin 28.10.1989 Kalastajatorpalla Helsingissä.(Samana päivänä ja samassa paikassa pidettiin myös Klubin 30-vuotishistorian julkistamistilaisuus.) Sääntöehdotus oli ollut kaikkien jäsenten luettavissa silloisessa ”Klubilehdessä” eli Hyrysysyssä n:o 3/89.

Sääntöehdotus hyväksyttiin äänestyksen jälkeen.
Sääntömuutoksen myötä SA-HK:sta tuli ”moottoriajoneuvoperinnettä vaalivien kerhojen ja yhdistysten valtakunnallinen keskusjärjestö”. SA-HK:n roolista todettiin:
• kerhot ”määräävät SA-HK:n toiminnan suunnan”
• ohjaa, valvoo ja avustaa yhdistyksiä ja harrastusta
• hoitaa keskitetysti tiedotustoiminnan (lehti ja jäsenluettelo)
• huolehtii valtakunnallisista yhteyksistä (ulkomaat + viranomaiset)
Siis lyhyesti sanottuna:
• jäsenet muodostavat paikalliset kerhot (valitsevat paikallisesti kerhon toimihenkilöt, hyväksyvät toimintasuunnitelman ja talousarvion jne.)
• paikalliset kerhot muodostavat SA-HK:n, eli jäseninä ovat henkilöjäsenten asemesta kerhot (kerhojen edustajat valitsevat SA-HK:n toimihenkilöt, hyväksyvät toimintasuunnitelman ja talousarvion eli ” määräävät SA-HK:n suunnan”).
SA-HK on siis kerhojen muodostama ”kerho”.
• SA-HK.n kokouksissa on kerhoista jäsenmäärän mukainen edustus
• kerhojen jäsenmaksun suuruus määräytyy kerhojen jäsenmäärän mukaan (tämä siksi, että kerhot ovat erikokoisia ja jäsenmaksun suuruus määräytyy suurimmalta osalta kerhojen jäsenille menevän lehden kustannusten mukaan).

Sääntöjen hyväksymisessä aiheutti kritiikkiä se, että kaikki kerhot eivät olisi mukana hallituksessa. Tätä varten päätettiin vuosittain ennen syyskokousta pitää ns. puheenjohtajien palaveri , jotta kaikkien paikalliskerhojen mielipiteet saadaan esiin ja toimintasuunnitelmaa seuraavalle vuodelle voitaisiin tarkentaa. Tärkeimpänä asiana pidettiin, että syyskokouksessa saadaan SA-HK:lle mahdollisimman hyvä toimintasuunnitelma (siis mitä pitäisi toteuttaa) seuraavalle vuodelle ja tähän pitäisi kaikkien jäsenten (lue: kerhojen) antaa oma panoksensa.
Koska kerhot määräävät suunnan, on kerhojen myös muistettava, että heidän tulee itse sitoutua niihin asioihin, joita he ovat SA-HK:n toteuttavaksi antaneet tai jotka ovat esim. yleisessä kokouksessa demokraattisesti hyväksytty toteutettavaksi. Esimerkkinä museotarkastustoiminta, jossa on yhteisesti päätetty, että tarkastajat ovat SA-HK:n tarkastajia, SA-HK määrittelee toimintaohjeet, säännöt, tarkastushinnat sekä hyväksyy tarkastajat.

Kuten edellä olevasta käy ilmi, ovat toimintaperiaatteet peräisin 15 vuoden takaa. Ajat ovat muuttuneet, mutta perustoimintaperiaate näyttää edelleen toimivalta. Eri osapuolten tulisikin löytää keinot puhaltaa entistä enemmän yhteen hiileen harrastuksemme eteenpäinviemiseksi. Uusiakin keinoja ja toimintatapoja kannattaa etsiä, eikä tietenkään perusteellinen toimintatapojen muutoskaan uusine sääntömuutoksineen ole mahdotonta.